Epäammattimaista tai epäharrastusmaista

Useimmat ihmiset ovat todella rentoja ja mukavia toisille koirakoille, jopa tälläisille tavallisille tallaajille, joiden koirat eivät välttämättä ole niin "koulutettuja". Itse olen aina yrittänyt olla jokaiselle ihmiselle ja koirakolle, ulkonäköä ja kouluttamattomuutta katsomatta mukava ja ystävällinen. "Kouluttamattomuutta, onko se edes sana?" Koiraharrastaja voi olla ilman hirmuisia näyttely ja harrastus suunnitelmia. Itse olen juurikin sellainen, mennään ja tehdään mitä mieleen tulee ja juostaan sitten joissain koiratapahtumissa satunnaisesti. Iloisten ja juttelevien ihmisten kanssa on mukava olla vaikkei heitä tuntisikaan, sellaisia ihmisiä kohtaa usein erillaisissa tapahtumissa tai vaikka ihan koirapuistoissa ja päivittäisillä lenkeiltä.
Tälläiset ei niin harrastavaiset ihmiset eivät yleensä ota huonosti menneitä suorituksia nokkiinsa ja syytä koiraa, vaan ottavat virheistä opikseen ja kehuvat koiraa siitäkin pienestä onnistumisen määrästä mitä on ilmaantunut. Tottakai harrastavampikin ihminen voi olla iloinen yms. ja olla ottamatta huonosta suorituksista nokkiinsa! Ei sen puoleen.

Koska kaikella on vastakohta, tässä sitten vastakohta luettavaksi.
Olen törmännyt pareissa mätsäreissä ihmisiin, joille koiran menestyminen on maailman tärkein asia ja huonompi menestys on sitten maailmanloppu. Yksi ihminen katsoi hieman "omahyväisesti" viimekertaisissa mätsäreissä, kun Manta pomppi lumessa iloisesti ja pyöri siinä viettäen aikaa, kun hänen koira ei eväänsä hetkauttanut mihinkään suuntaan. Toinen henkilö oli aikaisemmin kaverini mätsäreissä sanonut todella törkeästi kehässä, kun nauhat jaettiin. Hän sai punaisen nauhan ja tokaisi ääneen tuomareiden ja kaverini kuullen, "Minä arvasinkin, että saisin punaisen nauhan." Anteeksi, että mitä?! Ja minä kun luulin häntä aikuiseksi. Jos asia olisikin ollut selvää, pitikö se vielä sanoa ääneen kaikkien kuullen? Jotenkin se on minusta epäharrastusmaista. Se oli todella törkeää. Vaikka asia olisikin ollut selvä tai sitten ei, niin eikö asian voisi ilmaista ainoastaan omassa päässä?

En muistanut kertoa viimekertaisista mätsyistä, että kerkesin vaihtaa pari sanaa todella mukavan nuoren naisen kanssa. Hänellä oli pieni shiba inu, voi kuinka söötti se oli. Hän kertoi kuinka ihmiset olivat hänelle sanoneet kuinka suloinen suomenpystykorvan pentu hänellä oli. Anteeksi nyt vain suomalaiset hyvät, ettekö todellakaan tunnista kansalliskoiraanne?!  Asia huvitti minua kovasti. Olin seurannut kaksikon kehiä ja todella hienosti ne menivät, harmikseni en muista moneksi he sijoittuivat. Olisin mielelläni jutellut hänen kanssaan pidempäänkin, mutta kyytini saapui ja piti lähteä.

Tässä tälläinen minun mielestäni tuleva mietekysymys vaikka loppuviikolle. Muistakaahan nyt, että en halua yleistää asioita. Onko teillä minkälaisia kokemuksia "ystävällisistä" ja "ei niin ystävällisiä" ihmisistä kertokaa kokemuksistanne. :)